Juu nyt on sit Australia meikäläisen osalta valloitettu. Hirveän paljon jäi paikkoja ja nähtävyyksiä näkemättä ja kokematta, mutta kaipuu Suomeen voitti. Enkä kyllä kadu yhtään, että olen jälleen lumisessa ja hyisessä Suomessa. Enkä kadu sitä, että lähdin Ausseihin, enemmän olisin katunut jos en olisi lähtenyt.
Työt pohjoisessa kutsuu jälleen 1.3. ja siellä onkin sitten lisää lunta ja pakkasta. MUTTA mä luulen ja toivon, että mun seikkailut maailman äärissä saa jatkoa keväällä. Siitä en kirjoitakkaan sen enempää, koska mikään ei ole varmaa vielä.
Jos joskus palaan takaisin Australiaan niin pääkohteena on kyllä ehdottomasti Sydney ja Queensland. Meillä taitaa olla Inkan kanssa samanlainen maku, koska se tykästyi itsekin näihin paikkoihin. Ainoa asia joka jäi harmittamaan on se, kun emme päässeet rahallisista syistä Ayers Rockiin, mutta siellä se on ja odottaa jos sinne joskus päädyn paksun lompakon kanssa. Niin kuin Inka jo sanoikin, niin Australia on todella KALLIS maa, mutta käymisen arvoinen ehdottomasti :)
perjantai 24. helmikuuta 2012
keskiviikko 22. helmikuuta 2012
Homecoming
Kotona ollaan, viimeinkin. Ja kutakuinkin elossa. Jetlagista ei ole tietoakaan ja hyvä niin. :)
Kokonaisuudessaan mulle jäi Australiasta ihan hyvä maku. Edelleenkin olen sitä mieltä että kallis maa se on, etäisyydet ovat jotain käsittämättömän suuria ja kyllä, jopa farmitöitä on vaikea saada!
Mutta Australian aurinkoa tulen kyllä kaipaamaan. Ja ystävällisiä ihmisiä.
Paras kokemus omasta mielestäni oli viettämämme aika Keithissä Haydin perheen luona. Pääsimme kokemaan jotain, mitä ei olisi mahdollisuus kokea täällä Suomessa.
Sydney oli kaupungeista se mun ehdoton suosikki. Ja Queensland osavaltiona kaikkein kaunein, ehdottomasti.
Adelaide ja Melbourne oli mulle vähän mitään sanomattomia. Ja eritoten South Australian ilmasto oli mulle liikaa. Todella kuumaa ja kuivaa, karun näköistä.
En missään nimessä kadu lähteneeni Australiaan. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Ja haluan vielä täällä blogissakin sanoa ettei matkaseura olisi voinut olla parempaa. Kiitos siis erityisesti Maissi! <3 Ja Anna jajaja kaikki muut keitä reissullamme kohtasimme. Unohtamatta ihanaa Carmellaa ja hänen ihanaa asuntoaan Sydneyn ehkä kivoimmalla alueella. :)
Aika näyttää palaanko vielä joskus takaisin Ausseihin. Ei yhtään mahdoton ajatus sekään.
- Inka
Kokonaisuudessaan mulle jäi Australiasta ihan hyvä maku. Edelleenkin olen sitä mieltä että kallis maa se on, etäisyydet ovat jotain käsittämättömän suuria ja kyllä, jopa farmitöitä on vaikea saada!
Mutta Australian aurinkoa tulen kyllä kaipaamaan. Ja ystävällisiä ihmisiä.
Paras kokemus omasta mielestäni oli viettämämme aika Keithissä Haydin perheen luona. Pääsimme kokemaan jotain, mitä ei olisi mahdollisuus kokea täällä Suomessa.
Sydney oli kaupungeista se mun ehdoton suosikki. Ja Queensland osavaltiona kaikkein kaunein, ehdottomasti.
Adelaide ja Melbourne oli mulle vähän mitään sanomattomia. Ja eritoten South Australian ilmasto oli mulle liikaa. Todella kuumaa ja kuivaa, karun näköistä.
En missään nimessä kadu lähteneeni Australiaan. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Ja haluan vielä täällä blogissakin sanoa ettei matkaseura olisi voinut olla parempaa. Kiitos siis erityisesti Maissi! <3 Ja Anna jajaja kaikki muut keitä reissullamme kohtasimme. Unohtamatta ihanaa Carmellaa ja hänen ihanaa asuntoaan Sydneyn ehkä kivoimmalla alueella. :)
Aika näyttää palaanko vielä joskus takaisin Ausseihin. Ei yhtään mahdoton ajatus sekään.
- Inka
perjantai 17. helmikuuta 2012
Blue Mountains
Niinkuin otsikkokin jo kertoo, niin teimme tänään retken Blue Mountainsille.
Kyseiset vuoret sijaitsevat siis noin kahden tunnin junamatkan päässä Sydneystä. Alue on iso ja mikäli aikaa olisi, siellä saisi kulutettua useamman päivän eri reittejä kävellessä.
Kun aamulla lähdimme sää näytti vielä suosivan meitä. Perille päästyämme taivas oli kuitenkin täynnä synkkiä pilviä. Onneksemme ehdimme kävellä melkein loppuun asti valitsemamme reitin ennenkuin vettä alkoi sataa taivaan täydeltä ja ukkonen jyrisi.
Meillä oli siis mukana Blue Mountains - matkaopas, jossa oli esitelty eri reitti vaihtoehdot, kartat ynnä muut. Valitsimme Charles Darwin - nimisen kävelyreitin, joka oli Waterfrontin juna-asemalta noin 300 metrin päässä. Reitti kesti reilun tunnin verran. Maisemat olivat upeat! Tarkoituksena oli tehdä vielä toinenkin lenkki, mutta sään ollessa niin surkea, päätimme jättää väliin. Meillä kun ei ollut sateensuojia. Ja nyt tarkoitan sadeviittoja. Sateenvarjo olisi ollut aivan turha sillä kapeita oksaisia polkuja tallatessa olisi sateenvarjo hajonnut alta aikayksikön.
Vähän ehkä harmittaa kun jäi niin paljon näkemättä, mutta minkäs luontoäidille voi. Ja olihan matkaoppaassakin varoiteltu Blue Mountainsin tyypillisen epävakaasta säästä.
Kyseiset vuoret sijaitsevat siis noin kahden tunnin junamatkan päässä Sydneystä. Alue on iso ja mikäli aikaa olisi, siellä saisi kulutettua useamman päivän eri reittejä kävellessä.
Kun aamulla lähdimme sää näytti vielä suosivan meitä. Perille päästyämme taivas oli kuitenkin täynnä synkkiä pilviä. Onneksemme ehdimme kävellä melkein loppuun asti valitsemamme reitin ennenkuin vettä alkoi sataa taivaan täydeltä ja ukkonen jyrisi.
Meillä oli siis mukana Blue Mountains - matkaopas, jossa oli esitelty eri reitti vaihtoehdot, kartat ynnä muut. Valitsimme Charles Darwin - nimisen kävelyreitin, joka oli Waterfrontin juna-asemalta noin 300 metrin päässä. Reitti kesti reilun tunnin verran. Maisemat olivat upeat! Tarkoituksena oli tehdä vielä toinenkin lenkki, mutta sään ollessa niin surkea, päätimme jättää väliin. Meillä kun ei ollut sateensuojia. Ja nyt tarkoitan sadeviittoja. Sateenvarjo olisi ollut aivan turha sillä kapeita oksaisia polkuja tallatessa olisi sateenvarjo hajonnut alta aikayksikön.
Vähän ehkä harmittaa kun jäi niin paljon näkemättä, mutta minkäs luontoäidille voi. Ja olihan matkaoppaassakin varoiteltu Blue Mountainsin tyypillisen epävakaasta säästä.
tiistai 14. helmikuuta 2012
Tänään sanottiin heipat Carmellalle, joka suuntasi Singaporeen. Nyt sitten oleilemme Maissin kanssa kahdestaan täällä Carmellan ihanassa asunnossa.
Aamu alkoi mukavasti aamupalan merkeissä meren rannalla Mainly Beachillä. Vatsat täytettyämme suuntasimme Sydney Harbouriin mitäs muutakaan tekemään kuin shoppailemaan! Ilma suosi meitä tänäänkin ja saimme nauttia koko päivän ihanasta auringonpaisteesta.
Sydney on kaupunki, jossa tulee huomaamattaankin käveltyä kilometreittäin. Ja nyt en liioittele yhtään! Jalat huutaa halleluujaa kuuden tunnin kävelymaratoonin jälkeen.
En tiedä illaksi parempaa tekemistä kuin pötköttää sängyllä Ellen Degeneres Showta tuijotellessa :)
Voiko enää ihanampaa aamupalaa ollakkaan? Ei mun mielestä.
Carmellan kokkaama Aasialainen kolmen ruokalajin Ystävänpäivä-illallinen, nam.
Hyvää ystävänpäivää !
 |
| Cup cakes, nam! |
 |
| Harbour bridge |
Hei täältä saiteisesta ja syksyisestä Sydneystä. Selvittiin toissapäivänä järkyttävän 16h bussi/juna/bussimatkan jälkeen Sydneyyn ja nyt asustelemme neutral bayssa ihanan Carmellan luona, joka lainaa asuntoaan meille viikoksi. Sen jälkeen alkaakin taas uudet seikkailut missä lie :)
lauantai 11. helmikuuta 2012
keskiviikko 8. helmikuuta 2012
Matka jatkuu
”Lomailu” Pendleton farmilla on ohi. Meidän oli alun perin tarkoitus lähteä Haydin luota Rochesteriin poimimaan tomaatteja, mutta koska sain huonoja viboja äijästä joka työtä tarjosi ja emme varanneet bussilippuja tarpeeksi aikaisin niin päädyimme Echucaan. Echucan hostelli oli täynnä, joten löimme viisaat päämme yhteen ja löysimme ilmaisen leirintäalueen. Meidän piti tilata tilataksi, koska jotenkin kummasti tavaramäärä on kasvanut tässä kolmen kuukauden aikana. Valitettavasti tie leirintäalueelle oli niin mutainen ettei taksikuski päässyt viemään meitä perille asti, joten jäimme keskelle metikköä tavaroidemme kanssa. Siinä sitä sitten törötettiin ja etsittiin sopivaa paikkaa teltalle säkkipimeässä. Onneksi meillä oli taskulamppuja ja otsalamppu mukana. Kiitos Lapland Hotels kun olette sponssannu mun matkaa! Ilman lamppuja oltais todella oltu hukassa.
Juu meidän matkaseurueeseen liittyi Pedletonin farmilta ranskalainen Sylvain, joka meidän onneksi oli pakannut teltan rinkkaan, joten siinä sitten mukavasti yö menikin kahden hengen teltassa nejästään. Kyllä sopu sijaa antaa ja siskonpetissä on mukava nukkua ja sitä rataa.
 |
| Ryhmärämä edustaa |
 |
| Teltta ja Anna. |
 | ||
| Tie päivänvalossa leirintäalueelle Echucasta matkasimme takaisin Mooroopnaan, jossa olimme joulukuussa poimimassa kirsikoita. Tällä kertaa poimimme omenoita, kokonaiset neljä päivää. Potkut tuli ja ei harmita kyllä yhtään. Me Inkan kanssa kuulemma puristelimme ja paukutimme omenoita niin että niihin tuli ruhjeita. Ehkä sitten niin. Anna jäi Sylvainin kanssa seikkailemaan Victoriaan, toivottavasti he löytävät jotain parempaa työtä sieltä pian. Pidän peukkuja. Me otettiin Inkan kanssa lennot Queenslandiin ja saavuttiin tänne eilen illalla hyvin myöhään.Nyt ollaan siis Surfers Paradisessa lomailemassa hetki. Ilma on kostean nihkeä ja vettä ropisee. Saapi nähdä jos illaksi sade hellittää ja pääsisi ottamaan muutaman kuvan tästä turistihelvetistä. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)