Happy new year 2012!

Hyvää alkanutta vuotta kaikille!

Meidän uuden vuoden vietto täällä Melbournessa sujui yllättävän rauhallisissa merkeissä.

Pussikaljoittelua ja loppuillasta löysimme itsemme varsin kummallista musiikkia soittavasta yökerhosta. Ei siinä ihan hauskaa oli!

Ja huomenaamuna otamme suunnaksi South Australian ja Adelaiden, jej!

Mukava kymmenen tunnin junamatka edessä... Onneksi on hyvää lukemista mukana ja tietysti loistava matkaseura :)

Uutta vuotta kohden

Vihdoinkin se on ohitse, piinallinen romujuhla, joka saa suurimman osan kanssaeläjistä aivan sekaisin.

En kuitenkaan halua dissata ihmisiä joille joulu on parasta aikaa vuodessa. Saahan siitä tietenkin omat kiksinsä, antamisen riemusta siis... Ja lahjoista, ruuista ja omanlaisesta tunnelmasta.

Me vietimme Joulun rannalla, mikä toimi loistavasti, koska joulutunnelma oli muutenkin aivan tipotiessään. Aamupäivään asti aurinko helli meitä, mutta sen jälkeen vettä alkoikin sataa kaatamalla. Myrsky kyllä ilmoitti tulostaan muutamalla pienellä sadekuurolla, mutta emme olleet sitä huomaavinaankaan. Inkan kanssa lähdimme vähän muita aijemmin myrskyä karkuun. Olimme ihan jäässä, koska vaatteet kastuivat läpimäriksi. Matkalla hostellille pysähdyimme Sub Wayhin. Söimme siis hieman erilaisen joululounaan tänä vuonna ja sain vihdoin suklaakeksin jota olen halunnut maistella jo useamman päivän.

Maanantaina 26.12. oli Boxing day, eli hullut alennusmyynnit alkoivat. Alet oli käynnissä jo viime viikolla, mutta Boxing dayna kaikki liikkeet tiputtivat hintoja. Kaupungissa olikin aivan hirveä ruuhka, olen yrittänyt metsästää jo pari viikkoa itselleni uudeksi vuodeksi vaatteita, tuloksetta. Paikalliset rättikaupat eivät oikein miellytä silmiäni ja olenkin luovuttanut. Tosin eilen löysin kivan paidan, joka maksoi kokonaiset 10 dollaria!

Olen niin onnellinen, koska ensi viikon maanataina sanomme hyvästi Melbournelle. Liika on liikaa ja sisimmässäni olen maalaistyttö, joka ei jaksa ainaista kaupungin hälinää. Tiemme käy siis Adelaideen. Junaliput ja hostelli on jo varattuna. Soitin myös Loxtoniin, josta alustavasti tiedustelin farmipaikkoja. Pääsemme sinne siis luultavasti töihin, mikä on aivan huippua! Ainakin toivottavasti. Pääsisi vihdoin tekemään vähän rahaa ja sen jälkeen reissaamaan. 

Toivotan lukijoille mahtavaa uutta vuotta :)

Ps. Laitan tähän meidän hostellihuoneesta kuvan, koska se oli äidin toive.

Vaikka monet nettisivut ja muut matkablogit ovat kirjoittaneet tästä samasta aiheesta, päätimme ottaa asian esille myös täällä meidänkin blogissa. Millaisia ennakkojärjestelyjä teimme jo Suomesta käsin ja mitä asioita hoidimme paikan päällä. Oliko hankalaa ja miten ylipäänsä koimme virallisten asioiden hoitamisen.

Viisumi:

Ilman viisumia ei Australiaan ole asiaa. Viisumeita on erilaisia. Itse valitsimme Working and Holiday- viisumin monen muun reppureissaajan tavoin. Viisumi on voimassa vuoden siitä päivästä lähtien kun astut Australiaan. Kyseisellä viisumilla saat työskennellä saman työnantajan alaisuudessa korkeintaan 6 kuukautta putkeen. Viisumi hankitaan ennen lähtöä ja sen voi hankkia kätevästi netistä. Hintaa viisumilla oli kutakuinkin 190 euroa (korjatkaa jos olen väärässä).

Australialainen pankkitili:

Jotta voit työskennellä on hankittava Aussilainen pankkitili. Tämän asian hoidimme vasta paikanpäällä. NAB, Westpac, Commenwealth bank ovat vaihtoehtoja. Itse teimme tilimme NAB:iin, sillä ystävämme joka oli Australiassa asunut jo puolisen vuotta meidän saavuttuamme suositteli kyseistä lafkaa. Pankkitilin avaaminen kävi kätevästi ja se oli maksutonta.

Mitä monet muutkin reppureissaajat ovat mananneet, niinkuin myös mekin oli osoitepakko. Kaikkia virallisia asioita hoidettaessa sinulla täytyy aina olla jonkinlainen osoite Australiassa. Me annoimme pankkiin sen hetkisen hostellin osoitteen, minkäs muunkaan. Kortit ja PIN-koodit lähetettiin perästäpäin annettuun osoitteeseen.

Tax File Number:

Jotta voit työskennellä luvallisesti Australiassa on sinulla oltava oma tax file number, eli veronumero. Itse menimme Melbournen verotoimistoon, jossa virkailijan kanssa yhteisvoimin täytimme netissä kaavakkeen, jonka jälkeen kone tulosti meille väliaikaiset veronumerot. Pysyvät veronumerot lähetettiin jälleen kerran jälkikäteen postissa annettuun osoitteeseen.

Mikäli et tee pimeää duunia, työnantajat kysyvät aina tax file numberin.

Se, kannattaako työskennellä pimeästi on jokaisen oma asia. Toisaalta hyvänä puolena on, ettei tarvitsa maksaa niitä veroja, mutta sitten taas työnantaja voikin yht'äkkiä todeta että huomenna ei ole töihin tulemista...

Ruoasta...

Mikäli kuvitteli selviävänsä Ausseissa halvalla (halvemmalla kuin Suomessa) ruoan suhteen saa kokea moisen alkujärkytyksen. Ruoka on kaupoissa huomattavasti kalliimpaa. Erityisesti liha, kasvikset sekä hedelmät. Tuoretuotteet kannattaakin mahdollisuuksien mukaan hankkia erilaisilta markkinoilta. Melbournessa suosikkipaikka on ehdottomasti Queen Victoria Market. Hintaerot verrattuna tavallisiin ruokakauppoihin saattaa olla huimat. Halvimmat ruoakaupat ovat Aldi (muistuttaa Lidliä) sekä Coles. Muita ruokakauppaketjuja ovat ainakin Woolworths ja IGA.

Maitotuotteissa on todella niukka valikoima verrattuna suomalaiseen. Rahkaa emme ole kauppojen hyllyillä nähneet lainkaan ja vaikka jugurtti kuinka hyvää onkin, ei siitä raaski maksaa litralta viittä dollaria! Eli kyllä, kallista on.

Kolmas asia on kahvi! Kyllä on ikävä suomalaista Juhla Mokkaa. Asumme poikkeuksetta hostellissa ja vielä yhdessäkään hostellissa ei ole tullut kahvinkeitintä vastaan. Tästä olemme päätelleet, ettei kyseinen kapistus taida olla järin suosittu täälläpäin, johtuen luultavasti siitä että Australia on Englannin siirtomaa. Kauppojen hyllyt notkuvat pikakahveja joka sitten sotketaan kuuman veden kanssa. On kyllä kahvin juonti vähentynyt kymmenestä kupista yhteen tai kahteen päivässä kun kahvin taso on mitä on.

Kahviloissakaan ei tunneta ihan normaalia kahvia. Jos tilaisit normaalin kahvi, myyjä ei ymmärtäisi mitä tarkoitat. Sen sijaan voit tilata Lattea, Espressoa, Cappucinoa, Machiattoa, Long Blackia, Long Whitea tai Ice coffeeta. Kirjoittajan lemppari on long black, joka muistuttaa paljolti espressoa (ellei jopa olekin), mutta on kooltaan tavallisen kahvin kokoinen. Itse pyydän yleensä joukkoon tilkan maitoa. Muuten tämä tarjoillaan mustana. En tiedä, mutta luulen että long white on päinvastainen versio long blackista, mutta jollain tapaa kuitenkin eroaa lattesta?!

Mikäli vähääkään pitää Aasialaisesta ruoasta, on melkein taivaassa tullessaan tänne! Koska Australiassa asuu paljon Aasialaisia, on sen myötä ruokakulttuurikin rantautunut tänne. Kaupungit ovat pullollaan jos jonkinlaisia Aasialaisia ravintoloita, sushia ynnä muuta. Ja koska kilpailu on melkoisen kovaa on ruoan tasokin aika hyvä. Hinnat eivät ole aivan järjettömiä ainakaan lounasaikaan. Itse olen täällä totaalisesti rakastunut sushiin ja valikoimaa riittääkin. Vatsa täyttyy mukavasti kahdesta sushirullasta joiden hinta vaihtee kahdesta neljään dollariin riippuen mitä ottaa. Ehdoton suosikki on fried tuna, spicy chicken sekä ravunpyrstö, NAM!

Melbourne

Niinkuin Marisa aiemmassa postauksessa jo totesikin, niin ehdottomasti hauskinta tällä reissulla on se kun ei voi tietää mitä tuleman pitää. Ja niin kävi nytkin.

Sunnuntaina pakkasimme kimpsumme ja kampsumme ja suuntasimme aamujunalla kolmannen osapuolen kanssa takaisin Melbourneen.

Kolmannen osapuolen kanssa ehdimme hetken pyöriä, kunnes tämä suuntasikin jo takaisin Suomeen. Kävimme muunmuassa pariinkin otteeseen Melbournen Casinolla... Täytyy tunnustaa etten itse ole ikinä elämässäni pelannut yhtäkään pelikonetta, enkä kyllä pelannut nytkään. Muut pelasivat sitten minunkin edestäni. Ja kannattikin, voittoa tuli 175 dollaria Sex and the City – pelikonetta luukuttamalla. Ei hassumpaa.

Nyt odotamme innokkaina joulunpyhien ohi menemistä, jotta voisimme jälleen vaihtaa maisemaa. Tällä kertaa South Australiaan. Tämä Melbourne on molempien mielestä jo aivan nähty. 

Jos sitä vielä toistamiseen kävisi Ikeassa hakemassa jouluksi glögiä. Sitten voikin heittää hyvillä mielin hyvästit tälle kaupungille ja suunnata kohti uusia seikkailuja.

Alla sekalaisia kuvia Melbournesta

Kuinkas kaikki alkoikaan

1.11.2011 hyppäsimme lentokoneeseen ja lensimme Sydneyyn tietämättä mikä meitä perillä odottaa, kaikki ovet avoinna.

Tällä hetkellä kirjoitan tätä viestiä Mooroopnasta, jonne päädyimme monen mutkan ja tapahtuman kautta.

Oopperatalo ja Harbour Bridge

Kaikki alkoi siis Sydneystä jossa vietimme ensimmäisen yön rähjäisessä hostellissa, jonne olisi voinut palkata siivoojan ja ostaa uusia sänkyjä. Kolmen tunnin yöunien jälkeen heräsin itkua tihrustaen ja soitin iskälle. On se vaan hienoa, että soittaminen on niin helppoa näinä aikoina. Jopas vain puhelu sai mieleni paremmaksi! Pakkasimme kamat ja vaihdoimme hostellia, joka sijaitsi aivan parin metrin päässä. Siellä oli jo tasokkaampaa ja nukuin yöni hyvin. Inkalla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia nukkumisen suhteen, hän nukkuisi vaikka kivikasassa jos tarpeeksi väsytti.

Torstai aamuna, menimme rautatieasemalle, jossa rakas ystävämme Anna odotti meitä. Emme olleet nähneet puoleen vuoteen, Anna oli tullut Austraaliaan jo toukokuussa ja oli helpottavaa nähdä tuttu ja turvallinen ihminen. Kannoimme kamat kolmanteen hostelliin, jonne oli parin kilometrin matka. Paikka vaikutti ihan hyvältä, mikä tahansa oli parempi kuin ensimmäinen hostelli jossa olimme olleet.

Seuraava viikko meni Sydneyn katselemiseen ja kiertämiseen; kävimme Coogee beacillä, josta kävelimme satojen turistien kanssa Bondi beachille. Maisemat olivat kuin välimerellä, tai ainakin sellaista kuvittelimme välimerellä olevan; aallot, jotka osuvat rantakiviin, surffareita, luksustaloja, palmuja... Tämän lisäksi vierailimme Sydney Aquariumissa, jossa uiskenteli kaikki tutut kalat Nemosta, lisäksi siellä oli haita ja pingviinejä. Darling harbourissa oli ostoskeskuksia ja kalliita baareja. Botanic Gardenin läheisyydestä näki Harbour Bridgen sekä Sydneyn Oopperatalon. Vieläkään emme voi lakata kauhistelemista miten kallista täällä kaikki onkaan... Matkakassan saisi helposti kulutettua muutamassa viikossa jos vain haluaisi. Näimme vain murto-osan Sydneyn nähtävyyksistä, joten sinne pitäisi palata vielä takaisin.

Aquariumin "nenäkala"

Coogee - Bondi

Jotenkin Anna sai meidät houkuteltua mukanaan Melbourneen, jonne matkasimme Greyhoundin yöbussilla, koska se oli halvempi kuin juna. Matka oli kertakaikkisen pelottava, bussikuski oli vanha eläkeikäinen mies, joka meinasi ajaa ojaan lukuisia kertoja. Istuimme eturivissä, joten pidimme kuskia silmällä ettei hän nukahtaisi. Tämän lisäksi ilmastointi pöhötti täysillä, joten bussissa oli jäätävän KYLMÄ.

Aamulla Melbournessa hyppäsimme ratikkaan ja menimme hostelliin, joka oli Annalle entuudestaan hyvinkin tuttu niin kuin Melbournekin. Paikka oli aivan mahtava ja viihdyimmekin kyseisessä hostellissa puolitoista viikkoa. Rahallisesti olemme säästökuurilla, joten teimme itse ruoat päivittäin, haimme Queen Victoria marketilta halpoja vihanneksia ja lihaa. Hintaero on aivan huomattava verrattuna tavallisiin ruokakauppoihin, joista halvimmat ovat Aldi ja Coles.

Aloitimme Inkan ja Annan kanssa työnmetsästyksen muutaman päivän lomailun jälkeen. Työhakemuksia työhakemusten perään, mutta ei voittoa. Päätimme sitten, että lähdemme Inkan kanssa tekemään poimintatyötä maalaismaisemiin Maffraan, joka on pieni kyläpahanen parin tunnin junamatkan päässä Melbournesta. Meille piti olla töitä siellä, mutta harmiksemme sato ei ollut kummoinen johtuen sateisesta keväästä. Olimme Maffrassa pari yötä ja saimme vahvistuksen, että meille olisi töitä kirsikkafarmilla Mooroopnassa. Otimme aamujunan takaisin Melbourneen ja iltajunan samana päivänä Mooroopnaan. Tämäkin on pieni kylä parin tunnin junamatkan päässä Melbournesta.

Kirsikkamaa

Meitä tultiin illalla hakemaan juna-asemalta. Karu totuus iski perillä. Paikka on täynnä Aasialaisia, yhtä Italialaista, yhtä Brittiä ja kahta suomalaismiestä ja meitä lukuunottamatta. Asumisolot ovat aika ankeat. Meidän huone on vanha sikala, ikkunoissa pelkät hyttysverkot ja yöllä on jäätävän kylmä. Lattiat on täynnä heiniä ja yöllä vieressä nukkuu ties minkälainen ötökkä. Onneksi meillä on makuupussit mukana, muuten en ole varma olisiko sitä aamulla enää herännyt uuteen aamuun.. No ehkä olisi. Aamulla tosiaan heräsimme ennen kello viisi ja työt alkoivat kuuden aikaan.

Poiminta oli yllättävän mukavaa. Ainakin kaksi ensimmäistä päivää. Emme odottaneet työltä tai asumisoloilta mitään. Vuokraa maksamme viikolta 54 dollaria ja kyydityksestä farmille 20 dollaria, joten iso säästö hostelliin verrattuna. Hostellissa asuminen maksaa keskimäärin viikolta noin 200 dollaria.

Auringonlasku Mooroopnassa

Olemme nyt olleet tällä farmilla kaksi ja puoli viikkoa ja eilen saimme tietää, että työt on loppu, koska kaikki kirsikat on poimittu. Nyt on siis ovet avoinna taas joka suuntaan. Ainoa varma asia tällä hetkellä on vain se, että meille on varattu hostelli Melbournesta 20.12.2011-2.1.2012. Nähtäväksi siis jää jäämmekö tänne vielä viikoksi, vai lähdemmekö jo aikaisemmin Melbourneen tuhlaamaan vasta tienatut rahat. Työhakemus on myös laitettu Phillip Islandille.. Ehkä ensiviikolla olemme vähän viisaampia ja tiedämme mitä tapahtuu. Kaikista parasta tässä matkassa on se kun ei koskaan tiedä missä on huomenna tai ensiviikolla ja mitä sen jälkeen tapahtuu.