Kuinkas kaikki alkoikaan

1.11.2011 hyppäsimme lentokoneeseen ja lensimme Sydneyyn tietämättä mikä meitä perillä odottaa, kaikki ovet avoinna.

Tällä hetkellä kirjoitan tätä viestiä Mooroopnasta, jonne päädyimme monen mutkan ja tapahtuman kautta.

Oopperatalo ja Harbour Bridge

Kaikki alkoi siis Sydneystä jossa vietimme ensimmäisen yön rähjäisessä hostellissa, jonne olisi voinut palkata siivoojan ja ostaa uusia sänkyjä. Kolmen tunnin yöunien jälkeen heräsin itkua tihrustaen ja soitin iskälle. On se vaan hienoa, että soittaminen on niin helppoa näinä aikoina. Jopas vain puhelu sai mieleni paremmaksi! Pakkasimme kamat ja vaihdoimme hostellia, joka sijaitsi aivan parin metrin päässä. Siellä oli jo tasokkaampaa ja nukuin yöni hyvin. Inkalla ei ollut minkäänlaisia vaikeuksia nukkumisen suhteen, hän nukkuisi vaikka kivikasassa jos tarpeeksi väsytti.

Torstai aamuna, menimme rautatieasemalle, jossa rakas ystävämme Anna odotti meitä. Emme olleet nähneet puoleen vuoteen, Anna oli tullut Austraaliaan jo toukokuussa ja oli helpottavaa nähdä tuttu ja turvallinen ihminen. Kannoimme kamat kolmanteen hostelliin, jonne oli parin kilometrin matka. Paikka vaikutti ihan hyvältä, mikä tahansa oli parempi kuin ensimmäinen hostelli jossa olimme olleet.

Seuraava viikko meni Sydneyn katselemiseen ja kiertämiseen; kävimme Coogee beacillä, josta kävelimme satojen turistien kanssa Bondi beachille. Maisemat olivat kuin välimerellä, tai ainakin sellaista kuvittelimme välimerellä olevan; aallot, jotka osuvat rantakiviin, surffareita, luksustaloja, palmuja... Tämän lisäksi vierailimme Sydney Aquariumissa, jossa uiskenteli kaikki tutut kalat Nemosta, lisäksi siellä oli haita ja pingviinejä. Darling harbourissa oli ostoskeskuksia ja kalliita baareja. Botanic Gardenin läheisyydestä näki Harbour Bridgen sekä Sydneyn Oopperatalon. Vieläkään emme voi lakata kauhistelemista miten kallista täällä kaikki onkaan... Matkakassan saisi helposti kulutettua muutamassa viikossa jos vain haluaisi. Näimme vain murto-osan Sydneyn nähtävyyksistä, joten sinne pitäisi palata vielä takaisin.

Aquariumin "nenäkala"

Coogee - Bondi

Jotenkin Anna sai meidät houkuteltua mukanaan Melbourneen, jonne matkasimme Greyhoundin yöbussilla, koska se oli halvempi kuin juna. Matka oli kertakaikkisen pelottava, bussikuski oli vanha eläkeikäinen mies, joka meinasi ajaa ojaan lukuisia kertoja. Istuimme eturivissä, joten pidimme kuskia silmällä ettei hän nukahtaisi. Tämän lisäksi ilmastointi pöhötti täysillä, joten bussissa oli jäätävän KYLMÄ.

Aamulla Melbournessa hyppäsimme ratikkaan ja menimme hostelliin, joka oli Annalle entuudestaan hyvinkin tuttu niin kuin Melbournekin. Paikka oli aivan mahtava ja viihdyimmekin kyseisessä hostellissa puolitoista viikkoa. Rahallisesti olemme säästökuurilla, joten teimme itse ruoat päivittäin, haimme Queen Victoria marketilta halpoja vihanneksia ja lihaa. Hintaero on aivan huomattava verrattuna tavallisiin ruokakauppoihin, joista halvimmat ovat Aldi ja Coles.

Aloitimme Inkan ja Annan kanssa työnmetsästyksen muutaman päivän lomailun jälkeen. Työhakemuksia työhakemusten perään, mutta ei voittoa. Päätimme sitten, että lähdemme Inkan kanssa tekemään poimintatyötä maalaismaisemiin Maffraan, joka on pieni kyläpahanen parin tunnin junamatkan päässä Melbournesta. Meille piti olla töitä siellä, mutta harmiksemme sato ei ollut kummoinen johtuen sateisesta keväästä. Olimme Maffrassa pari yötä ja saimme vahvistuksen, että meille olisi töitä kirsikkafarmilla Mooroopnassa. Otimme aamujunan takaisin Melbourneen ja iltajunan samana päivänä Mooroopnaan. Tämäkin on pieni kylä parin tunnin junamatkan päässä Melbournesta.

Kirsikkamaa

Meitä tultiin illalla hakemaan juna-asemalta. Karu totuus iski perillä. Paikka on täynnä Aasialaisia, yhtä Italialaista, yhtä Brittiä ja kahta suomalaismiestä ja meitä lukuunottamatta. Asumisolot ovat aika ankeat. Meidän huone on vanha sikala, ikkunoissa pelkät hyttysverkot ja yöllä on jäätävän kylmä. Lattiat on täynnä heiniä ja yöllä vieressä nukkuu ties minkälainen ötökkä. Onneksi meillä on makuupussit mukana, muuten en ole varma olisiko sitä aamulla enää herännyt uuteen aamuun.. No ehkä olisi. Aamulla tosiaan heräsimme ennen kello viisi ja työt alkoivat kuuden aikaan.

Poiminta oli yllättävän mukavaa. Ainakin kaksi ensimmäistä päivää. Emme odottaneet työltä tai asumisoloilta mitään. Vuokraa maksamme viikolta 54 dollaria ja kyydityksestä farmille 20 dollaria, joten iso säästö hostelliin verrattuna. Hostellissa asuminen maksaa keskimäärin viikolta noin 200 dollaria.

Auringonlasku Mooroopnassa

Olemme nyt olleet tällä farmilla kaksi ja puoli viikkoa ja eilen saimme tietää, että työt on loppu, koska kaikki kirsikat on poimittu. Nyt on siis ovet avoinna taas joka suuntaan. Ainoa varma asia tällä hetkellä on vain se, että meille on varattu hostelli Melbournesta 20.12.2011-2.1.2012. Nähtäväksi siis jää jäämmekö tänne vielä viikoksi, vai lähdemmekö jo aikaisemmin Melbourneen tuhlaamaan vasta tienatut rahat. Työhakemus on myös laitettu Phillip Islandille.. Ehkä ensiviikolla olemme vähän viisaampia ja tiedämme mitä tapahtuu. Kaikista parasta tässä matkassa on se kun ei koskaan tiedä missä on huomenna tai ensiviikolla ja mitä sen jälkeen tapahtuu.