Coming home again

Juu nyt on sit Australia meikäläisen osalta valloitettu. Hirveän paljon jäi paikkoja ja nähtävyyksiä näkemättä ja kokematta, mutta kaipuu Suomeen voitti. Enkä kyllä kadu yhtään, että olen jälleen lumisessa ja hyisessä Suomessa. Enkä kadu sitä, että lähdin Ausseihin, enemmän olisin katunut jos en olisi lähtenyt.

Työt pohjoisessa kutsuu jälleen 1.3. ja siellä onkin sitten lisää lunta ja pakkasta. MUTTA mä luulen ja toivon, että mun seikkailut maailman äärissä saa jatkoa keväällä. Siitä en kirjoitakkaan sen enempää, koska mikään ei ole varmaa vielä.

Jos joskus palaan takaisin Australiaan niin pääkohteena on kyllä ehdottomasti Sydney ja Queensland. Meillä taitaa olla Inkan kanssa samanlainen maku, koska se tykästyi itsekin näihin paikkoihin. Ainoa asia joka jäi harmittamaan on se, kun emme päässeet rahallisista syistä Ayers Rockiin, mutta siellä se on ja odottaa jos sinne joskus päädyn paksun lompakon kanssa. Niin kuin Inka jo sanoikin, niin Australia on todella KALLIS maa, mutta käymisen arvoinen ehdottomasti :)

Homecoming

Kotona ollaan, viimeinkin. Ja kutakuinkin elossa. Jetlagista ei ole tietoakaan ja hyvä niin. :)

Kokonaisuudessaan mulle jäi Australiasta ihan hyvä maku. Edelleenkin olen sitä mieltä että kallis maa se on, etäisyydet ovat jotain käsittämättömän suuria ja kyllä, jopa farmitöitä on vaikea saada!
Mutta Australian aurinkoa tulen kyllä kaipaamaan. Ja ystävällisiä ihmisiä.

Paras kokemus omasta mielestäni oli viettämämme aika Keithissä Haydin perheen luona. Pääsimme kokemaan jotain, mitä ei olisi mahdollisuus kokea täällä Suomessa.
Sydney oli kaupungeista se mun ehdoton suosikki. Ja Queensland osavaltiona kaikkein kaunein, ehdottomasti.
Adelaide ja Melbourne oli mulle vähän mitään sanomattomia. Ja eritoten South Australian ilmasto oli mulle liikaa. Todella kuumaa ja kuivaa, karun näköistä.

En missään nimessä kadu lähteneeni Australiaan. Nyt ollaan taas yhtä kokemusta rikkaampi.
Ja haluan vielä täällä blogissakin sanoa ettei matkaseura olisi voinut olla parempaa. Kiitos siis erityisesti Maissi! <3 Ja Anna jajaja kaikki muut keitä reissullamme kohtasimme. Unohtamatta ihanaa Carmellaa ja hänen ihanaa asuntoaan Sydneyn ehkä kivoimmalla alueella. :)

Aika näyttää palaanko vielä joskus takaisin Ausseihin. Ei yhtään mahdoton ajatus sekään.

- Inka

Blue Mountains

Niinkuin otsikkokin jo kertoo, niin teimme tänään retken Blue Mountainsille.
Kyseiset vuoret sijaitsevat siis noin kahden tunnin junamatkan päässä Sydneystä. Alue on iso ja mikäli aikaa olisi, siellä saisi kulutettua useamman päivän eri reittejä kävellessä.
Kun aamulla lähdimme sää näytti vielä suosivan meitä. Perille päästyämme taivas oli kuitenkin täynnä synkkiä pilviä. Onneksemme ehdimme kävellä melkein loppuun asti valitsemamme reitin ennenkuin vettä alkoi sataa taivaan täydeltä ja ukkonen jyrisi.
Meillä oli siis mukana Blue Mountains - matkaopas, jossa oli esitelty eri reitti vaihtoehdot, kartat ynnä muut. Valitsimme Charles Darwin - nimisen kävelyreitin, joka oli Waterfrontin juna-asemalta noin 300 metrin päässä. Reitti kesti reilun tunnin verran. Maisemat olivat upeat! Tarkoituksena oli tehdä vielä toinenkin lenkki, mutta sään ollessa niin surkea, päätimme jättää väliin. Meillä kun ei ollut sateensuojia. Ja nyt tarkoitan sadeviittoja. Sateenvarjo olisi ollut aivan turha sillä kapeita oksaisia polkuja tallatessa olisi sateenvarjo hajonnut alta aikayksikön.

Vähän ehkä harmittaa kun jäi niin paljon näkemättä, mutta minkäs luontoäidille voi. Ja olihan matkaoppaassakin varoiteltu Blue Mountainsin tyypillisen epävakaasta säästä.

Tänään sanottiin heipat Carmellalle, joka suuntasi Singaporeen. Nyt sitten oleilemme Maissin kanssa kahdestaan täällä Carmellan ihanassa asunnossa.

Aamu alkoi mukavasti aamupalan merkeissä meren rannalla Mainly Beachillä. Vatsat täytettyämme suuntasimme Sydney Harbouriin mitäs muutakaan tekemään kuin shoppailemaan! Ilma suosi meitä tänäänkin ja saimme nauttia koko päivän ihanasta auringonpaisteesta.

Sydney on kaupunki, jossa tulee huomaamattaankin käveltyä kilometreittäin. Ja nyt en liioittele yhtään! Jalat huutaa halleluujaa kuuden tunnin kävelymaratoonin jälkeen.

En tiedä illaksi parempaa tekemistä kuin pötköttää sängyllä Ellen Degeneres Showta tuijotellessa :)

 

Voiko enää ihanampaa aamupalaa ollakkaan? Ei mun mielestä.

 

Carmellan kokkaama Aasialainen kolmen ruokalajin Ystävänpäivä-illallinen, nam.

Hyvää ystävänpäivää !

Cup cakes, nam!

Harbour bridge

Hei täältä saiteisesta ja syksyisestä Sydneystä. Selvittiin toissapäivänä järkyttävän 16h bussi/juna/bussimatkan jälkeen Sydneyyn ja nyt asustelemme neutral bayssa ihanan Carmellan luona, joka lainaa asuntoaan meille viikoksi. Sen jälkeen alkaakin taas uudet seikkailut missä lie :)

Some photos from Surfers Paradise;

                                         Scoopy-Doo kauhutalo, WarnerBros MovieWrold

                                                  Vesivuoristorata, WarnerBros MovieWorld

                                         WarnerBros MovieWorld

                                                   No sitä kuuluisaa Starbucksia!

Matka jatkuu

”Lomailu” Pendleton farmilla on ohi. Meidän oli alun perin tarkoitus lähteä Haydin luota Rochesteriin poimimaan tomaatteja, mutta koska sain huonoja viboja äijästä joka työtä tarjosi ja emme varanneet bussilippuja tarpeeksi aikaisin niin päädyimme Echucaan. Echucan hostelli oli täynnä, joten löimme viisaat päämme yhteen ja löysimme ilmaisen leirintäalueen. Meidän piti tilata tilataksi, koska jotenkin kummasti tavaramäärä on kasvanut tässä kolmen kuukauden aikana. Valitettavasti tie leirintäalueelle oli niin mutainen ettei taksikuski päässyt viemään meitä perille asti, joten jäimme keskelle metikköä tavaroidemme kanssa. Siinä sitä sitten törötettiin ja etsittiin sopivaa paikkaa teltalle säkkipimeässä. Onneksi meillä oli taskulamppuja ja otsalamppu mukana. Kiitos Lapland Hotels kun olette sponssannu mun matkaa! Ilman lamppuja oltais todella oltu hukassa.

Juu meidän matkaseurueeseen liittyi Pedletonin farmilta ranskalainen Sylvain, joka meidän onneksi oli pakannut teltan rinkkaan, joten siinä sitten mukavasti yö menikin kahden hengen teltassa nejästään. Kyllä sopu sijaa antaa ja siskonpetissä on mukava nukkua ja sitä rataa.

Ryhmärämä edustaa

Teltta ja Anna.

Tie päivänvalossa leirintäalueelle

Echucasta matkasimme takaisin Mooroopnaan, jossa olimme joulukuussa poimimassa kirsikoita. Tällä kertaa poimimme omenoita, kokonaiset neljä päivää. Potkut tuli ja ei harmita kyllä yhtään. Me Inkan kanssa kuulemma puristelimme ja paukutimme omenoita niin että niihin tuli ruhjeita. Ehkä sitten niin.

Anna jäi Sylvainin kanssa seikkailemaan Victoriaan, toivottavasti he löytävät jotain parempaa työtä sieltä pian. Pidän peukkuja. Me otettiin Inkan kanssa lennot Queenslandiin ja saavuttiin tänne eilen illalla hyvin myöhään.Nyt ollaan siis Surfers Paradisessa lomailemassa hetki. Ilma on kostean nihkeä ja vettä ropisee. Saapi nähdä jos illaksi sade hellittää ja pääsisi ottamaan muutaman kuvan tästä turistihelvetistä.

Bendleton Farmstay, Keith, South Australia

Pakenin +40-asteen hellettä tänne sisälle ja ajattelin tulla julkaisemaan muutaman kuvan aamuiselta eläintenruokinta tuokiolta.

Musta on kovaa vauhtia tulossa heppatyttö. Ennen en pitänyt hevosista juuri ollenkaan, oikeastaan pelkäsin. 
Mutta nämä kolme valkoista leidiä ovat valloittaneet mun sydämen aivan täysin.

 Farmin ihana luppakorva! Haydi luulee että raukka on hieman sokea kun aina haahuilee sinne tänne. Voi toista. Suloinen se on jokatapauksessa.

Buffalot! Nuorimmainen yrittää aina puskea. Itse vähän pelkään noita.

Yllä vielä kuva meidän muutaman viikon takaisesta Karjalanpaistista. Ollaan tehty täällä useampaan otteeseen suomalaista ruokaa. Tämä karjalanpaisti oli ensimmäinen ja sai hyvän vastaanoton. Makaroonilaatikkoa tehtiin eräs toinen päivä, hyvin meni sekin kaupaksi.
Kohta Marisa alkaa leipomaan porkkanakakkua. Saa sitä täältäkin, mutta Aussilainen versio sisältää rusinoita ja pähkinöitä.

Lampaan kantoa ja auringonlasku

Niin se vain aika rientää, kun on mukavaa. Tänään tuli täyteen kaksi viikkoa maalaiselämää. Viikonloput ovat olleen työntäyteisiä, asiakkaita on ollut 50-30 henkeä ja keittiössä on ollut kiirus, koska asiakkaita ruokitaan jatkuvasti.. Itsehän en ole mikään keittiöihminen. Nyt farmi on mukavan hiljainen. Maanantaina lähti viimeiset asiakkaat ellei uusia tule tilalle. Ehkä muutamia ripotellen. Inkan kanssa aloitettiin maanantaina ison keittiön siivous urakka, joka päättyi tänään. Kyllä täällä vaan aika kuluu, vaikka ei kiirettä olekaan.

Lähdimme sunnutaipäivän viettoon rannalle. Haydi ajoi meidät ensin Naracoorteen ja sieltä jatkoimme Robeen, joka on aivan ihastuttava merenrantakylä. Aivan uskomattoman kauniit maisemat ja auringonlasku oli aivan upea. Haydi on siis tämän farmin omistaja.

Aika pitkän matkan saa Keithistä ajaa, jos haluaa merenrantaan ottamaan aurinkoa. Ajomatkaa tuli suuntaansa noin 250km, tai ainakin jotain sinne suuntaan. Tulimme vasta puolenyön jälkeen takaisin kotiin. Opin sunnuntaina taas jotain uutta tästä maasta, sen lisäksi että välimatkat ovat aivan tajuttoman pitkiä ja tiet kapeita ja kuoppaisia niin bensa pitää aina maksaa käteisellä kassalle. En tiedä päteekö tämä typerä sääntö vain tässä osavaltiossa, mutta luultavammin koko maassa, mikä on aivan järjetöntä. En ole edes ajatellut sellaista vaihtoehtoa ettei kortilla voisi maksaa suoraan automaattiin. Täällä siis kannattaa toivoa, että kun bensavalon alkaa palaa, että seuraava huoltoasema on varmasti auki.

Pakko vielä jakaa yksi asia. Saimme muutama päivä sitten tehtäväksi ajaa lampaat, joita on noin 40 kipaletta ja kolme heppaa uuteen aitaukseen. Nämä kyseiset eläimet siis asuivat samassa aitauksessa. Lampaat menivät yllättävän sievästi uuteen aitaukseen, mutta sillävälin kun jahtasimme hevosia, niin lampaat olivat karanneet seuraavaan aitaukseen, koska portti ei ollutkaan kiinni toisessa päässä. Hevoset saivat jäädä juoksemaan omia menojaan ja lampaat piti siirtää uudelleen. Siitä koituikin melkoinen urakka, koska yksi lampaista ei millään tahtonut ymmärtää mihin sen piti mennä. Muut lammaskaverit olivat jo sievästi menneet, mutta tätä yksilöä sai jahdata niin kauan, että se lopulta tuupertui väsyneenä maahan. Pelkäsimme, että raukka kuolee nestehukkaan joten tomerina nostimme lampaan ylös maasta ja hilasimme sen aidan toiselle puolelle. Raukka vain läähätti maassa ihan tuskissaan. Lammas oli tosi peloissaan ja saman tien kun kävelimme porttia sulkemaan lammas nousi tikkana pystyyn ja juoksi kavereidensa luokse. Oikein somaa. Etenkin Inka oli helpottunut, koska vaikutti oikeasti siltä että raukka kuolee hetkenä minä hyvänsä. Hevosetkin saimme lopulta muutaman kymmen juoksukierroksen jälkeen menemään lampaiden seuraksi. Oli oikein mielenkiintoinen iltapäivä etten sanoisi.

Alla muutama kuva sunnuntain auringonlaskusta..

Maalla on mukavaa

Meidän koti

Täällä sitä ollaan, maalla.Täällä on mukavaa! Asustelemmä tällä hetkellä omassa talossa Inkan ja Annan kanssa. Meillä on neljä makuuhuonetta, keittö ja ruokailuhuone. Neljästä makuuhuoneesta huolimatta nukumme samassa huoneessa, koska kukaan meistä ei huolinut omaa huonetta. Ei sitä osaa kaivata ns. omaa tilaa, koska on tottunut jakamaan huoneen monen ihmisen kanssa jo useamman viikon. Nyt aijon vain nauttia näistä hiljaisista illoista tv:n ääressä tyttöjen kanssa ja keittiöstä jossa ei tarvitse keittää nuudelia kyynärpää tekniikalla.

Minä ja Camilla

Saamme siis asunnon ja ruoan työtä vastaan. Työtä vastaan, joka ei edes tunnu työtä. Tänään olen ajanut ympäri farmia golf autolla, siivosin ohimennen Inkan kanssa kaksi mökkiä, vein asiakkaille puhtaita lakanoita ja järjestelin liinavaatekaapin Annan kanssa. Eilen aamusta me saimme mennä ruokkimaan farmin eläimet. Täällä asustaa lampaita, vuohia, kenguruita, emuja, kanoja, hevosia, peuroja, puffaloita... Sekä kameli, joka nimi on Camilla. En ole koskaan ennen silittänyt kamelia tai ollu lähellä sellaista, ainakaan muistaakseni. Tämä yksilö on niin herttainen. Silittelin sitä tänään aivan onnessani, voisiko joku ostaa minulle oman kamelin?

Ruoan saamme kolme kertaa päivässä ja saa syödä niin paljon kun huvittaa. Olen näiden parin päivän aikana syönyt niin paljon lihaa etten koko reissun aikana. Samoin jäätelöä, jota ostimme eilen kaupasta litra tolkulla. On niin mukavaa istua ison pöydän ääressä ja syödä yhdessä. Viettää aikaa ihmisten kanssa joita oppii päivä päivältä tuntemaan paremmin. Luulen, että voisin jäädä tänne piteemmäksikin  aikaa, koska puitteet on niin mahtavat.

Teimme tänään Annan kanssa suomalaista perinneruokaa, Karjalanpaistia. Leikkasimme jopa lihat alusta alkaen, en ole koskaan ennen valmistanut kyseistä ruokaa eikä vissiin Annakaan ja kaikkien onneksi se maistui oikein hyvältä. Inka teki ihanaa juustokakkua kaksin kappalein joista toinen meni asiakkaille ja toisen saimme syödä jälkiruuaksi. Nyt onkin sitten maha täynnä, mutta pakkasessa on lisää jäätelöä, jos nälkä yllättää.

Emme tiedä yhtään kauanko aijomme olla täällä, mutta toivottavasti ainakin pari viikkoa. Mulla ja Inkalla on tarkoitus lähteä täältä jonnekin päin South Australiaa poimimaan hedelmiä kunhan poimintasesonki alkaa.

 Kuvia tulee myöhemmin lisää kunhan niitä kerkiää ottamaan ja nyt mulla ei riitä kärsivällisyys tähän hommaan. Hyvää viikonloppua kaikille!

Inka ajaa golf kärryllä

Adelaide

 

 

 Ikean punaviiniglögiä, ei yhtään hassumpaa!

                                          Botanic Gardens



Yllä kuvia kuluneelta viikolta.
Ollaan nyt vietetty aikaamme reilu viikko Adelaidessa. Alunperin lähdettiin tähän osavaltioon rahallisen työn toivossa (hedelmien poiminnan). Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos. Anna liittyi seuraamme sunnuntaina ja päätimme kaikki yhteistuumin kokeilla Wwooffausta. Huomenna me kaikki kolme suuntaamme siis paikkaan nimeltä Bendleton, jossa on jonkinnäköistä farmitoimintaa. Menemme sinne auttaviksi käsiksi ruokaa seka majoitusta vastaan. Odotamme kaikki innolla tulevaa kokemusta.  Luvassa on ainakin kenguruiden ruokintaa sekä melomista, kuulostaa hauskalta! Katsotaan kauanko viihdymme siellä ja mitä tulevan pitää...