Niin se vain aika rientää, kun on mukavaa. Tänään tuli täyteen kaksi viikkoa maalaiselämää. Viikonloput ovat olleen työntäyteisiä, asiakkaita on ollut 50-30 henkeä ja keittiössä on ollut kiirus, koska asiakkaita ruokitaan jatkuvasti.. Itsehän en ole mikään keittiöihminen. Nyt farmi on mukavan hiljainen. Maanantaina lähti viimeiset asiakkaat ellei uusia tule tilalle. Ehkä muutamia ripotellen. Inkan kanssa aloitettiin maanantaina ison keittiön siivous urakka, joka päättyi tänään. Kyllä täällä vaan aika kuluu, vaikka ei kiirettä olekaan.
Lähdimme sunnutaipäivän viettoon rannalle. Haydi ajoi meidät ensin Naracoorteen ja sieltä jatkoimme Robeen, joka on aivan ihastuttava merenrantakylä. Aivan uskomattoman kauniit maisemat ja auringonlasku oli aivan upea. Haydi on siis tämän farmin omistaja.
Aika pitkän matkan saa Keithistä ajaa, jos haluaa merenrantaan ottamaan aurinkoa. Ajomatkaa tuli suuntaansa noin 250km, tai ainakin jotain sinne suuntaan. Tulimme vasta puolenyön jälkeen takaisin kotiin. Opin sunnuntaina taas jotain uutta tästä maasta, sen lisäksi että välimatkat ovat aivan tajuttoman pitkiä ja tiet kapeita ja kuoppaisia niin bensa pitää aina maksaa käteisellä kassalle. En tiedä päteekö tämä typerä sääntö vain tässä osavaltiossa, mutta luultavammin koko maassa, mikä on aivan järjetöntä. En ole edes ajatellut sellaista vaihtoehtoa ettei kortilla voisi maksaa suoraan automaattiin. Täällä siis kannattaa toivoa, että kun bensavalon alkaa palaa, että seuraava huoltoasema on varmasti auki.
Pakko vielä jakaa yksi asia. Saimme muutama päivä sitten tehtäväksi ajaa lampaat, joita on noin 40 kipaletta ja kolme heppaa uuteen aitaukseen. Nämä kyseiset eläimet siis asuivat samassa aitauksessa. Lampaat menivät yllättävän sievästi uuteen aitaukseen, mutta sillävälin kun jahtasimme hevosia, niin lampaat olivat karanneet seuraavaan aitaukseen, koska portti ei ollutkaan kiinni toisessa päässä. Hevoset saivat jäädä juoksemaan omia menojaan ja lampaat piti siirtää uudelleen. Siitä koituikin melkoinen urakka, koska yksi lampaista ei millään tahtonut ymmärtää mihin sen piti mennä. Muut lammaskaverit olivat jo sievästi menneet, mutta tätä yksilöä sai jahdata niin kauan, että se lopulta tuupertui väsyneenä maahan. Pelkäsimme, että raukka kuolee nestehukkaan joten tomerina nostimme lampaan ylös maasta ja hilasimme sen aidan toiselle puolelle. Raukka vain läähätti maassa ihan tuskissaan. Lammas oli tosi peloissaan ja saman tien kun kävelimme porttia sulkemaan lammas nousi tikkana pystyyn ja juoksi kavereidensa luokse. Oikein somaa. Etenkin Inka oli helpottunut, koska vaikutti oikeasti siltä että raukka kuolee hetkenä minä hyvänsä. Hevosetkin saimme lopulta muutaman kymmen juoksukierroksen jälkeen menemään lampaiden seuraksi. Oli oikein mielenkiintoinen iltapäivä etten sanoisi.
Alla muutama kuva sunnuntain auringonlaskusta..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti