Bendleton Farmstay, Keith, South Australia

Pakenin +40-asteen hellettä tänne sisälle ja ajattelin tulla julkaisemaan muutaman kuvan aamuiselta eläintenruokinta tuokiolta.

Musta on kovaa vauhtia tulossa heppatyttö. Ennen en pitänyt hevosista juuri ollenkaan, oikeastaan pelkäsin. 
Mutta nämä kolme valkoista leidiä ovat valloittaneet mun sydämen aivan täysin.

 Farmin ihana luppakorva! Haydi luulee että raukka on hieman sokea kun aina haahuilee sinne tänne. Voi toista. Suloinen se on jokatapauksessa.

Buffalot! Nuorimmainen yrittää aina puskea. Itse vähän pelkään noita.

Yllä vielä kuva meidän muutaman viikon takaisesta Karjalanpaistista. Ollaan tehty täällä useampaan otteeseen suomalaista ruokaa. Tämä karjalanpaisti oli ensimmäinen ja sai hyvän vastaanoton. Makaroonilaatikkoa tehtiin eräs toinen päivä, hyvin meni sekin kaupaksi.
Kohta Marisa alkaa leipomaan porkkanakakkua. Saa sitä täältäkin, mutta Aussilainen versio sisältää rusinoita ja pähkinöitä.

Lampaan kantoa ja auringonlasku

Niin se vain aika rientää, kun on mukavaa. Tänään tuli täyteen kaksi viikkoa maalaiselämää. Viikonloput ovat olleen työntäyteisiä, asiakkaita on ollut 50-30 henkeä ja keittiössä on ollut kiirus, koska asiakkaita ruokitaan jatkuvasti.. Itsehän en ole mikään keittiöihminen. Nyt farmi on mukavan hiljainen. Maanantaina lähti viimeiset asiakkaat ellei uusia tule tilalle. Ehkä muutamia ripotellen. Inkan kanssa aloitettiin maanantaina ison keittiön siivous urakka, joka päättyi tänään. Kyllä täällä vaan aika kuluu, vaikka ei kiirettä olekaan.

Lähdimme sunnutaipäivän viettoon rannalle. Haydi ajoi meidät ensin Naracoorteen ja sieltä jatkoimme Robeen, joka on aivan ihastuttava merenrantakylä. Aivan uskomattoman kauniit maisemat ja auringonlasku oli aivan upea. Haydi on siis tämän farmin omistaja.

Aika pitkän matkan saa Keithistä ajaa, jos haluaa merenrantaan ottamaan aurinkoa. Ajomatkaa tuli suuntaansa noin 250km, tai ainakin jotain sinne suuntaan. Tulimme vasta puolenyön jälkeen takaisin kotiin. Opin sunnuntaina taas jotain uutta tästä maasta, sen lisäksi että välimatkat ovat aivan tajuttoman pitkiä ja tiet kapeita ja kuoppaisia niin bensa pitää aina maksaa käteisellä kassalle. En tiedä päteekö tämä typerä sääntö vain tässä osavaltiossa, mutta luultavammin koko maassa, mikä on aivan järjetöntä. En ole edes ajatellut sellaista vaihtoehtoa ettei kortilla voisi maksaa suoraan automaattiin. Täällä siis kannattaa toivoa, että kun bensavalon alkaa palaa, että seuraava huoltoasema on varmasti auki.

Pakko vielä jakaa yksi asia. Saimme muutama päivä sitten tehtäväksi ajaa lampaat, joita on noin 40 kipaletta ja kolme heppaa uuteen aitaukseen. Nämä kyseiset eläimet siis asuivat samassa aitauksessa. Lampaat menivät yllättävän sievästi uuteen aitaukseen, mutta sillävälin kun jahtasimme hevosia, niin lampaat olivat karanneet seuraavaan aitaukseen, koska portti ei ollutkaan kiinni toisessa päässä. Hevoset saivat jäädä juoksemaan omia menojaan ja lampaat piti siirtää uudelleen. Siitä koituikin melkoinen urakka, koska yksi lampaista ei millään tahtonut ymmärtää mihin sen piti mennä. Muut lammaskaverit olivat jo sievästi menneet, mutta tätä yksilöä sai jahdata niin kauan, että se lopulta tuupertui väsyneenä maahan. Pelkäsimme, että raukka kuolee nestehukkaan joten tomerina nostimme lampaan ylös maasta ja hilasimme sen aidan toiselle puolelle. Raukka vain läähätti maassa ihan tuskissaan. Lammas oli tosi peloissaan ja saman tien kun kävelimme porttia sulkemaan lammas nousi tikkana pystyyn ja juoksi kavereidensa luokse. Oikein somaa. Etenkin Inka oli helpottunut, koska vaikutti oikeasti siltä että raukka kuolee hetkenä minä hyvänsä. Hevosetkin saimme lopulta muutaman kymmen juoksukierroksen jälkeen menemään lampaiden seuraksi. Oli oikein mielenkiintoinen iltapäivä etten sanoisi.

Alla muutama kuva sunnuntain auringonlaskusta..

Maalla on mukavaa

Meidän koti

Täällä sitä ollaan, maalla.Täällä on mukavaa! Asustelemmä tällä hetkellä omassa talossa Inkan ja Annan kanssa. Meillä on neljä makuuhuonetta, keittö ja ruokailuhuone. Neljästä makuuhuoneesta huolimatta nukumme samassa huoneessa, koska kukaan meistä ei huolinut omaa huonetta. Ei sitä osaa kaivata ns. omaa tilaa, koska on tottunut jakamaan huoneen monen ihmisen kanssa jo useamman viikon. Nyt aijon vain nauttia näistä hiljaisista illoista tv:n ääressä tyttöjen kanssa ja keittiöstä jossa ei tarvitse keittää nuudelia kyynärpää tekniikalla.

Minä ja Camilla

Saamme siis asunnon ja ruoan työtä vastaan. Työtä vastaan, joka ei edes tunnu työtä. Tänään olen ajanut ympäri farmia golf autolla, siivosin ohimennen Inkan kanssa kaksi mökkiä, vein asiakkaille puhtaita lakanoita ja järjestelin liinavaatekaapin Annan kanssa. Eilen aamusta me saimme mennä ruokkimaan farmin eläimet. Täällä asustaa lampaita, vuohia, kenguruita, emuja, kanoja, hevosia, peuroja, puffaloita... Sekä kameli, joka nimi on Camilla. En ole koskaan ennen silittänyt kamelia tai ollu lähellä sellaista, ainakaan muistaakseni. Tämä yksilö on niin herttainen. Silittelin sitä tänään aivan onnessani, voisiko joku ostaa minulle oman kamelin?

Ruoan saamme kolme kertaa päivässä ja saa syödä niin paljon kun huvittaa. Olen näiden parin päivän aikana syönyt niin paljon lihaa etten koko reissun aikana. Samoin jäätelöä, jota ostimme eilen kaupasta litra tolkulla. On niin mukavaa istua ison pöydän ääressä ja syödä yhdessä. Viettää aikaa ihmisten kanssa joita oppii päivä päivältä tuntemaan paremmin. Luulen, että voisin jäädä tänne piteemmäksikin  aikaa, koska puitteet on niin mahtavat.

Teimme tänään Annan kanssa suomalaista perinneruokaa, Karjalanpaistia. Leikkasimme jopa lihat alusta alkaen, en ole koskaan ennen valmistanut kyseistä ruokaa eikä vissiin Annakaan ja kaikkien onneksi se maistui oikein hyvältä. Inka teki ihanaa juustokakkua kaksin kappalein joista toinen meni asiakkaille ja toisen saimme syödä jälkiruuaksi. Nyt onkin sitten maha täynnä, mutta pakkasessa on lisää jäätelöä, jos nälkä yllättää.

Emme tiedä yhtään kauanko aijomme olla täällä, mutta toivottavasti ainakin pari viikkoa. Mulla ja Inkalla on tarkoitus lähteä täältä jonnekin päin South Australiaa poimimaan hedelmiä kunhan poimintasesonki alkaa.

 Kuvia tulee myöhemmin lisää kunhan niitä kerkiää ottamaan ja nyt mulla ei riitä kärsivällisyys tähän hommaan. Hyvää viikonloppua kaikille!

Inka ajaa golf kärryllä

Adelaide

 

 

 Ikean punaviiniglögiä, ei yhtään hassumpaa!

                                          Botanic Gardens



Yllä kuvia kuluneelta viikolta.
Ollaan nyt vietetty aikaamme reilu viikko Adelaidessa. Alunperin lähdettiin tähän osavaltioon rahallisen työn toivossa (hedelmien poiminnan). Suunnitelmiin tuli kuitenkin muutos. Anna liittyi seuraamme sunnuntaina ja päätimme kaikki yhteistuumin kokeilla Wwooffausta. Huomenna me kaikki kolme suuntaamme siis paikkaan nimeltä Bendleton, jossa on jonkinnäköistä farmitoimintaa. Menemme sinne auttaviksi käsiksi ruokaa seka majoitusta vastaan. Odotamme kaikki innolla tulevaa kokemusta.  Luvassa on ainakin kenguruiden ruokintaa sekä melomista, kuulostaa hauskalta! Katsotaan kauanko viihdymme siellä ja mitä tulevan pitää...